Ei siinä mitään. Kun vanhuus tulee niin ilmeisesti alkaa vituttamaan enemmän. Onhan näitä nähty; ykköstyypin paskahousuja, mummo-henkilöitä yms. Kaikkia yhdistää se, että Elämän Kevät on heille kaukainen muisto.
Tämä tapaus ei nyt täytä kaikkia Ykköstyypin Paskahousun tai Mummo-henkilön tunnusmerkkejä, tosin veikkaan että ainut syy tunnusmerkistön täyttämättäjäämiseen oli merkittävä vauhti.
Tilanne oli seuraava, ajoin autolla kotoo-töihin. Lähestyessäni työpaikkaa, kaarsin työpaikan pihaan siten että saatoin luovuttaa autoni toiseen käyttöön. Huomasin kaartaessani edestä lähestyvän pyöräilijän, jonka vuoksi kaarsin siten, että pyörätie jäi vapaaksi mahdollistaen pyöräilijälle autoni turvallisen ohittamisen.
No, pyöräilijähän oli tietysti Häijy Vanha Nainen. Heti etäisyydelle päästyään hän tuijotti vehkeeltä haisevan pyöränsä selästä jäätävästi. Olin täysin varma että kohta kuullaan taas jotain säälittävää ininää. Onneton vitturätti oikein käänsi päätänsä mahdollistaakseen mahdollisimman pitkän tuijotuksen.
HVN:n vauhti oli kuitenkin niin kova ettei hän ehtinyt lohkaisemaan mitään nasevaa kommenttia.
Tällä kertaa siis Häijy Vanha Nainen onnistui välttämään Elämän Kevään, mutta on vain ajan kysymys milloin se hänellekin koittaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti