Joo, ei ole kevät iskenyt viimeaikoina, paitsi nyt.
Kävin asiakkaan tiloissa hoitamassa muutaman asian aamusta ja jatkoin matkaani kohti keskustaa. Menin siis pysäkille odottamaan linja-autoa. Matka sinänsä meni mainioisti. Painoin nappia jäädäkseni pois linja-autosta. Istuin etummaisessa penkissä ja aioin mennä auton etuovesta pihalle. Linja-auto pysähtyi pysäkille, odotin että kuski avaa oven ja pääsen pois autosta. Mitään ei tapahtunut. Kysyin kuskilta, voitko avata oven? Bulldogin näköinen pikkumies katsoi ratin takaa sanomatta mitään. Kysyin uudestaan bulldogmieheltä pääseekö autosta ulos. Edelleen tollo tollottaa sama autistinen ilme naamallaan.
Lähdin kävelemään kohti bussin keskiosaa jossa oli avoin ovi, huom. oli. Juuri kun pääsin oven läheisyyteen, juntti sulki oven. Korotin ääntäni ja kysyin: "Voiko täältä nyt helvetti sentään päästä jostain ovesta ulos". Buldogmies avasin oven ja pääsin ulos bussista. Ei ole elämä helppoa.
Buldogmies on varmaan nuorena jäänyt paitsioon muutaman kerran liikaa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elämän kevät. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elämän kevät. Näytä kaikki tekstit
torstai 4. joulukuuta 2008
maanantai 29. syyskuuta 2008
Häijy Vanha Nainen II
Eräs nyky-yhteiskunnan suurimpia ongelmia on autoni. Ajoin ruokatunnilla kotiin syömään, kaarsin autolla rapun eteen. Samalla hetkellä kun pysähdyin ja sammutin auton, huomasin noin 30 metrin päässä rapun edessä seisovan hahmon joka tuijotti kohti. Sekunnin murto-osassa ymmärsin pääpiirteissään mitä tuleman pitää, villi arvaukseni oli joko lappu tuulilasiin tai puhuttelu.
Käväisin sisällä syömässä (n.15 min). Ulos tullessani Häijy Vanha Nainen oli säätämässä jotain rappukäytävän oven edessä, kyseessä oli "valetekeminen", koska ainut tarkoitus hänellä oli hakeutua seuraani ja marmattaa autosta.
Kuljin roskapussi kädessäni ovesta ja sillä sekunnilla HVN aktivoitui ja tuijotti tiukasti. "TÄMÄ EI OLE PARKKIPAIKKA!", kuului tekovitun argumentti. Kommentoin munahaukalle: "Auto on siinä sen aikaa, kun sen tarttee olla siinä.", ja jatkoin matkaani roskikselle. Palatessani olin varma että HVN haluaa keskustella lisää autostani mutta hän tyytyi mököttämiseen.
Näin hahmot, joilla on liikaa aikaa, ilmeisesti käyttävät päivänsä. Toivottavasti tämä kuukautiskostaja mököttää seuraavat 100 vuotta.
Käväisin sisällä syömässä (n.15 min). Ulos tullessani Häijy Vanha Nainen oli säätämässä jotain rappukäytävän oven edessä, kyseessä oli "valetekeminen", koska ainut tarkoitus hänellä oli hakeutua seuraani ja marmattaa autosta.
Kuljin roskapussi kädessäni ovesta ja sillä sekunnilla HVN aktivoitui ja tuijotti tiukasti. "TÄMÄ EI OLE PARKKIPAIKKA!", kuului tekovitun argumentti. Kommentoin munahaukalle: "Auto on siinä sen aikaa, kun sen tarttee olla siinä.", ja jatkoin matkaani roskikselle. Palatessani olin varma että HVN haluaa keskustella lisää autostani mutta hän tyytyi mököttämiseen.
Näin hahmot, joilla on liikaa aikaa, ilmeisesti käyttävät päivänsä. Toivottavasti tämä kuukautiskostaja mököttää seuraavat 100 vuotta.
perjantai 12. syyskuuta 2008
Erikoiskurapöksy
Miten voi olla mahdollista että yhteen kaupunkiin mahtuu valtava määrä erilaisia sankareita?
Tänään sain taas todistaa toimintaa, jota en välittäisi lainkaan nähdä.
Perjantai, töistä tullessa ajattelin käydä hakemassa muutaman tölkin olutta. Vaimoni toimi kuskina koska hän haki minut töistä. Ajoimme kaupan pihaan ja poistuin auton kyydistä. Kävin pikaisesti hakemassa oluet ja palasin autolle.
Mitä kohtasin palatessani ostoksilta? Tietysti Erikoiskurapöksyn. Alkoholisoitunut 60 vuotias vehkeeltä haiseva mies oli pysähtynyt autoni keulan eteen ja tuijotti vaimoani. Tullessani kaupasta ihmettelin mikä helvetin kusiruisku on taas eksynyt päivänvaloon.
Lähestyin hahmoa ihmetyksen vallassa tuijottaen takaisin vihaisesti, arvaten (jälleen kerran) mistä on kysymys. Huomatessaan innokkaan lähestymiseni, Kusiruisku lähti pikaisesti raahustamaan vastakkaiseen suuntaan, joten en ehtinyt vaihtaa kuulumisia ko. hahmon kanssa.
Kusiruiskun asia jäi siis arvoitukseksi mutta veikkaan että kyse oli samansuuntaista asiasta kuin muillakin kaupungin tukipilareilla tähän asti.
Tänään sain taas todistaa toimintaa, jota en välittäisi lainkaan nähdä.
Perjantai, töistä tullessa ajattelin käydä hakemassa muutaman tölkin olutta. Vaimoni toimi kuskina koska hän haki minut töistä. Ajoimme kaupan pihaan ja poistuin auton kyydistä. Kävin pikaisesti hakemassa oluet ja palasin autolle.
Mitä kohtasin palatessani ostoksilta? Tietysti Erikoiskurapöksyn. Alkoholisoitunut 60 vuotias vehkeeltä haiseva mies oli pysähtynyt autoni keulan eteen ja tuijotti vaimoani. Tullessani kaupasta ihmettelin mikä helvetin kusiruisku on taas eksynyt päivänvaloon.
Lähestyin hahmoa ihmetyksen vallassa tuijottaen takaisin vihaisesti, arvaten (jälleen kerran) mistä on kysymys. Huomatessaan innokkaan lähestymiseni, Kusiruisku lähti pikaisesti raahustamaan vastakkaiseen suuntaan, joten en ehtinyt vaihtaa kuulumisia ko. hahmon kanssa.
Kusiruiskun asia jäi siis arvoitukseksi mutta veikkaan että kyse oli samansuuntaista asiasta kuin muillakin kaupungin tukipilareilla tähän asti.
lauantai 6. syyskuuta 2008
Ammatinvalinnasta
Minä teen oman alani töitä.
Joku toimii peltiseppänä, joku taas lääkärinä jne.
Yleisesti voi todeta että jokaisella on oma hommansa. Ykköstyypin paskahousujen, mummo-henkilöiden, Häijyjen Vanhojen Naisten yms. hahmojen tehtävä on olla kusipää, ja sen tehtävän he suorittavat erittäin hyvin.
Joku toimii peltiseppänä, joku taas lääkärinä jne.
Yleisesti voi todeta että jokaisella on oma hommansa. Ykköstyypin paskahousujen, mummo-henkilöiden, Häijyjen Vanhojen Naisten yms. hahmojen tehtävä on olla kusipää, ja sen tehtävän he suorittavat erittäin hyvin.
maanantai 1. syyskuuta 2008
Häijy Vanha Nainen.
Ei siinä mitään. Kun vanhuus tulee niin ilmeisesti alkaa vituttamaan enemmän. Onhan näitä nähty; ykköstyypin paskahousuja, mummo-henkilöitä yms. Kaikkia yhdistää se, että Elämän Kevät on heille kaukainen muisto.
Tämä tapaus ei nyt täytä kaikkia Ykköstyypin Paskahousun tai Mummo-henkilön tunnusmerkkejä, tosin veikkaan että ainut syy tunnusmerkistön täyttämättäjäämiseen oli merkittävä vauhti.
Tilanne oli seuraava, ajoin autolla kotoo-töihin. Lähestyessäni työpaikkaa, kaarsin työpaikan pihaan siten että saatoin luovuttaa autoni toiseen käyttöön. Huomasin kaartaessani edestä lähestyvän pyöräilijän, jonka vuoksi kaarsin siten, että pyörätie jäi vapaaksi mahdollistaen pyöräilijälle autoni turvallisen ohittamisen.
No, pyöräilijähän oli tietysti Häijy Vanha Nainen. Heti etäisyydelle päästyään hän tuijotti vehkeeltä haisevan pyöränsä selästä jäätävästi. Olin täysin varma että kohta kuullaan taas jotain säälittävää ininää. Onneton vitturätti oikein käänsi päätänsä mahdollistaakseen mahdollisimman pitkän tuijotuksen.
HVN:n vauhti oli kuitenkin niin kova ettei hän ehtinyt lohkaisemaan mitään nasevaa kommenttia.
Tällä kertaa siis Häijy Vanha Nainen onnistui välttämään Elämän Kevään, mutta on vain ajan kysymys milloin se hänellekin koittaa.
Tämä tapaus ei nyt täytä kaikkia Ykköstyypin Paskahousun tai Mummo-henkilön tunnusmerkkejä, tosin veikkaan että ainut syy tunnusmerkistön täyttämättäjäämiseen oli merkittävä vauhti.
Tilanne oli seuraava, ajoin autolla kotoo-töihin. Lähestyessäni työpaikkaa, kaarsin työpaikan pihaan siten että saatoin luovuttaa autoni toiseen käyttöön. Huomasin kaartaessani edestä lähestyvän pyöräilijän, jonka vuoksi kaarsin siten, että pyörätie jäi vapaaksi mahdollistaen pyöräilijälle autoni turvallisen ohittamisen.
No, pyöräilijähän oli tietysti Häijy Vanha Nainen. Heti etäisyydelle päästyään hän tuijotti vehkeeltä haisevan pyöränsä selästä jäätävästi. Olin täysin varma että kohta kuullaan taas jotain säälittävää ininää. Onneton vitturätti oikein käänsi päätänsä mahdollistaakseen mahdollisimman pitkän tuijotuksen.
HVN:n vauhti oli kuitenkin niin kova ettei hän ehtinyt lohkaisemaan mitään nasevaa kommenttia.
Tällä kertaa siis Häijy Vanha Nainen onnistui välttämään Elämän Kevään, mutta on vain ajan kysymys milloin se hänellekin koittaa.
maanantai 25. elokuuta 2008
Mummo
Mummojakin on monenlaisia, eräänlaisen mummon tapasin aikaa sitten nostaessani rahaa pankki-automaatilta.
Mummon rahannosto-operaatio näytti alun alkaen vaikealta. Odottelin kuitenkin kärsivällisesti muutama metri mummon takana että vanhus saa hommat hoidettua.
Rahat tuli automaatista, ja ne otettuaan mummo kääntyi ja säihkähti perkeleesti. Mitäs mummo säihkähti? No, minua tietysti. Siitä suuttuneena mummo alkoi rähjäämään jotenkin näin:
M: "Mitä sinäkin siinä seisot?"
EK: "Ajattelin nostaa rahaa."
M: "Ettekö voi mennä kauemmas seisomaan?"
Tässä vaiheessa alkoi vituttamaan.
EK: "Nyt mummo ala painua helvettiin siitä automaatilta."
M: "öö...ööö. törkeätä."
EK: "Joo joo, lähde menemään siitä nyt."
Mummo poistui vittuuntuneena paikalta ja itse sain asioitua automaatilla.
Mummokin sai kokea Elämän Kevään ja tuntea lähimmäisen rakkautta.
Mummon rahannosto-operaatio näytti alun alkaen vaikealta. Odottelin kuitenkin kärsivällisesti muutama metri mummon takana että vanhus saa hommat hoidettua.
Rahat tuli automaatista, ja ne otettuaan mummo kääntyi ja säihkähti perkeleesti. Mitäs mummo säihkähti? No, minua tietysti. Siitä suuttuneena mummo alkoi rähjäämään jotenkin näin:
M: "Mitä sinäkin siinä seisot?"
EK: "Ajattelin nostaa rahaa."
M: "Ettekö voi mennä kauemmas seisomaan?"
Tässä vaiheessa alkoi vituttamaan.
EK: "Nyt mummo ala painua helvettiin siitä automaatilta."
M: "öö...ööö. törkeätä."
EK: "Joo joo, lähde menemään siitä nyt."
Mummo poistui vittuuntuneena paikalta ja itse sain asioitua automaatilla.
Mummokin sai kokea Elämän Kevään ja tuntea lähimmäisen rakkautta.
sunnuntai 24. elokuuta 2008
Ykköstyypin paskahousu II
Joo, kun alkuun pääsee niin loppua ei tule. Monethan tietävät että talonyhtiössä on tapana kirjoitella naapureille lappuja. Nyt luulen tietäväni paikallisen kirjoittelijan.
Ajoin autoni oveni eteen kun kävin ruokatunnilla. Palatessani noin kahdenkymmenen minuutin kuluttua, ykköstyypin paskahousu katsoi autoani arvioiden. Keskustelimme:
YTP: "Tähän ei saa pysäköidä."
EK: "Vai niin."
YTP: "Sun auto on useasti tässä."
EK: "Ai jaa."
YTP: "Pitäskö soittaa lappuliisa?"
EK: "Soita kenelle haluat."
YkkösTyypin Paskahousu lähti ärtyneenä matkoihinsa ja itse lähdin takaisin töihin.
Paskahousu havahtui Elämän Kevääseen.
Ajoin autoni oveni eteen kun kävin ruokatunnilla. Palatessani noin kahdenkymmenen minuutin kuluttua, ykköstyypin paskahousu katsoi autoani arvioiden. Keskustelimme:
YTP: "Tähän ei saa pysäköidä."
EK: "Vai niin."
YTP: "Sun auto on useasti tässä."
EK: "Ai jaa."
YTP: "Pitäskö soittaa lappuliisa?"
EK: "Soita kenelle haluat."
YkkösTyypin Paskahousu lähti ärtyneenä matkoihinsa ja itse lähdin takaisin töihin.
Paskahousu havahtui Elämän Kevääseen.
Ykköstyypin paskahousu.
Olinpa tässä eräs päivä liikkeellä autollani. Vietin kiireetöntä päivää ajelemalla, matkalla kotiin huomasin joutuneeni tilanteenseen jossa edessä olevan tienpätkän läpi ei olisi saanut ajaa. Matkaa oli noin 40 metriä, hiekkatietä. No, arvelin että ei kai se haittaa jos tuosta menee.
Monia ei varmaan olisi haitannutkaan, mutta pyörällä liikkuvaa ykköstyypin paskahousua haittasi. Paskahousu huomasi aikeeni ja pysäköi polkupyörän tielleni siten etten pystynyt etenemään. Näytin paskahousulle että menee muualle siitä urpoilemaan, mutta eihän paskahousu nyt sellaista ymmärrä, sillä häntä kiinnostavat muiden ihmisten asiat.
No, peruutin kääntyäkseni ja kiertääkseni, jolloin paskahousu jatkoi matkaansa. Tämähän oli tietysti hämäystä. Sillä sekunnilla kun paskahousu lähti liikkeelle pyörineen, itse ajoin autolla juuri sitä reittiä jota olin alunperin aikonutkin. Siihen jäi paskahousu pyörineen suremaan. Paskahousulle koitti Elämän Kevät.
Monia ei varmaan olisi haitannutkaan, mutta pyörällä liikkuvaa ykköstyypin paskahousua haittasi. Paskahousu huomasi aikeeni ja pysäköi polkupyörän tielleni siten etten pystynyt etenemään. Näytin paskahousulle että menee muualle siitä urpoilemaan, mutta eihän paskahousu nyt sellaista ymmärrä, sillä häntä kiinnostavat muiden ihmisten asiat.
No, peruutin kääntyäkseni ja kiertääkseni, jolloin paskahousu jatkoi matkaansa. Tämähän oli tietysti hämäystä. Sillä sekunnilla kun paskahousu lähti liikkeelle pyörineen, itse ajoin autolla juuri sitä reittiä jota olin alunperin aikonutkin. Siihen jäi paskahousu pyörineen suremaan. Paskahousulle koitti Elämän Kevät.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)